Suomessa kuollaan hoitovirheisiin, turvallisuuskulttuuri laahaa

Terveydenhuoltomme laatu on puhututtanut jo pitkään. Jokaista terveydenhuollon asiakasta kiinnostaa, millä tavalla hoitovirheet saadaan estettyä ja vuorovaikutusta hoitohenkilökunnan kanssa parannettua. Ehdotan, että terveydenhuollossa ammennettaisiin oppeja kenties hieman yllättävältäkin taholta: lentoalalta.

Suomessa kuolee hoitovirheisiin yli 1 700 henkilöä vuodessa. Tämä on kolminkertainen määrä siihen verrattuna, mitä kuolee maantieliikenteessä. Viime vuonna kaupallisessa lentoliikenteessä ei Suomessa ole kuollut yhtäkään henkilöä ja Euroopassakin onnettomuudet ovat erittäin harvinaisia. Olisiko mahdollista, että ilmailun oppeja voitaisiin käyttää myös hoitoalalla?

Molemmilla toimialoilla turvallisuus- ja laatuvaatimukset ovat erittäin kovat. Lentoliikenteen osalta on päästy erinomaisiin tuloksiin ja se ei perustu niinkään tekniikkaan vaan laatutietoiseen turvallisuuskulttuuriin. Siinä keskeisiä ajatusmalleja ovat ongelmien analysointi ja niiden kautta oppiminen. Syyllisten etsimisen sijaan lentoalalla keskitytään ennakoivaan huoltoon: kun ennakoiva työ on tehty huolella, ongelmat ehkäistään ennen kuin ne ehtivät syntyäkään. Näin lentoalalle on luotu jatkuvan kehittämisen kulttuuri.

Myös hoitoalalla tulisi keskittyä toiminnan kehittämiseen enemmän kuin syyllisten etsimiseen. Hoitovirheiden kautta saatu tieto on valjastettava systemaattisesti toiminnan kehittämiseen. Tämä on ensiarvoisen tärkeää. Lisäksi myös terveydenhuollossa organisaation rakenteet voitaisiin laatia samalla lailla kuin ilmailussa, jossa laatua ja hoitovirheitä tutkivat vastuuhenkilöt ovat täysin itsenäisiä eivätkä operatiivisen johdon alaisia.

Nyt ollaan rakentamassa Suomeen kokonaan uudenlaista terveydenhoidon organisaatiomallia. Toivon, että mallia kehittäessä päättäjät ottaisivat enemmän huomioon toiminnan laadun kehittämisen ja onnettomuuksien välttämisen. Näistähän ei ainakaan julkisuudessa ole kovin paljon puhuttu.

Täydellistä turvallisuutta tuskin koskaan pystytään saavuttamaan. Kysymys on lopultakin siitä, millä tavalla virheitä pystytään minimoimaan ja millä tavalla virheistä pystytään oppimaan.

Jarmo R. Lehtinen
KTT, dosentti, MIF-asiantuntija
Kirjoitus on alunperin julkaistu mm. Turun Sanomissa 11.1.2015 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *