Vain hullut ryhtyvät yrittäjiksi

Yrittäjät muodostavat yhteiskunnan voimavaran. Suomessa tätä voimavaraa vain on kovin niukalti ja tilanne ei juurikaan ole poliitikkojen puheista huolimatta muuttunut. Arkipäivän todellisuus on tänä päivänä sellainen, ettei yrittäjäksi ole mitään mieltä ryhtyä.

Suomi ei ole yrittäjäystävällinen maa, kaikista juhlapuheista huolimatta.

Meillä yrittäjäksi ryhtyminen merkitsee vieläkin sitä, että epäonnistuminen tuhoaa lopun elämän taloudellisesti ja joskus muutenkin. Riski on valtava.

Kuuluisa pankinjohtajan lause: ”Ellei yrittäjä usko yritykseensä, niin kuka sitten?” on merkinnyt sitä, että kaikki omaisuus, asunto mukaan lukien ja joskus vielä sukulaistenkin asunto, on menetetty. Ja hyvin usein takausvelat ovat niin suuret, ettei niistä voi selvitä millään kohtuullisella tavalla.

Epäonnistunut yrittäjä ei saa ansiosidonnaista päivärahaa. Asunnon mukana menee usein koko muu omaisuus, samoin käy luottotietojen. Uuden yrityksen perustaminen on todella vaikeaa konkurssin jälkeen, vaikka haluakin olisi. Työssään epäonnistunut työntekijä puolestaan saa rauhassa etsiä uutta mieluisaa työpaikkaa, työttömyyskorvausta nauttien. Keskituloisen omistajayrittäjän verotus on myös kovempaa kuin palkansaajan.

Jotta saamme Suomeen kauan kaivattua talouskasvua, on yrittäminen tehtävä houkuttelevammaksi. Henkilökohtainen, omavelkainen yrityksen luottojen yleistakaus on pikimmiten kiellettävä. Perheen asuntoa ei saa ottaa yrityksen lainojen vakuudeksi. Lisäksi poliitikkojen olisi kiireen vilkkaa mietittävä yrittäjien eläketurva ja pienyrittäjien työttömyysturva uudelleen.

Olisi oleellista toteuttaa malli, jossa voittoa ei veroteta sen jäädessä yritykseen. Voittoa otettaessa sitä voidaan ottaa vapaan oman pääoman verran ja tästä luonnollisesti maksetaan pääomavero. Pienten yritysten osalta ei myöskään tule toteuttaa TES-yleissitovuutta.

Tuleehan yrittäjällä olla mahdollisuus ansaita huomattavasti enemmän kohtuullisella riskillä kuin palkansaajan.

Jarmo R. Lehtinen, KTT, Dosentti,
Soprano Aspectum

Kirjoitus julkaistiin mielipidekirjoituksena mm. Iltalehdessä lokakuussa 2014.